maanantai 26. elokuuta 2019

Himos Trail Double Extreme 52 km, 24.8.2019

Hei taas!

Kauden toinen kisani oli vuosi sitten antamani lupauksen mukaisesti Himos Trailin 52 km pinkaisu. Tässä selvitys valmistautumisesta ja itse kisapäivästä.

Kesä

NUTS Karhunkierroksen 83 km jälkeen palauttelin reilun viikon, jonka jälkeen alkoi ratapainotteinen kesä. Lapset osallistuivat JKU:n yleisurheilukouluun, jonne matka vei yleensä pyöräillen ja minulla juosten. Oma treeni oli helppo tehdä ”odotellessa”. Treeneihin kuului viikottainen vauhtitreeni anakynnyksellä sekä paljon hidasta, noin 7 min/km hölköttelyä. Tavoitteena oli kehittää sekä vauhtia että kykyä hitaaseen menoon juosten. Hyvää jälkeä sain aikaan, mutta heinäkuun lopussa jalat kaipasivat jo lepoa kasvaneen iskutuksen vuoksi. Vietin niukasti aikaa poluilla, mutta mahtui kesään yksi JTR-yhteislenkki Touruvuoressa sekä yksi kova treeni kolme viikkoa ennen Himosta Kanavuoressa. Valmistautuminen oli siten hyvin erilainen kuin keväällä KK:lle.

Pääsin treenaamaan myös eksoottisemmissa maisemissa, kun lomailimme kesäkuussa viikon Kreetalla. Hellekelissä oli aamullakin kuuma, mutta maisemat sitäkin hienommat.
Maisema Kreetalla.

Kohti Himosta

Himokselle oli tiedossa pilvipoutainen keli, ja se myös toteutui. Liikkeelle sai lähteä lyhyissä kamppeissa. Reitillä oli hulppeat 13 huoltopistettä, joten jätin liivin kotiin ja otin pienet varaeväät ja puolen litran lötköpullon Salomonin Pulse-vyöhön. Suunnitelmana oli syödä vain huoltopisteillä, ja näin myös tein. Omiin eväisiin en suolaa lukuunottamatta kajonnut lainkaan.

Matkaan startattiin Jyväskylästä Eetun kyydillä, ja samassa kyydissä matkusti myös Elina. Noin tunnin verran odottelimme lähtöä ja jutustelimme tuttujen kanssa kisapaikalla. Porukka oli liikkeellä hyvällä mielellä, vaikka pieni tihkusade vähän säikäyttikin ennen lähtöä. Ohjattu alkulämmittely tehtiin isolla porukalla Easy- ja Enjoy-sarjojen kanssa. Edellisten viikkojen sateet olivat tehneet maapohjasta melko mutaisen, ja tämä näkyi myös reitillä. Klo 10.00 päästiin matkaan!




Kisa

Ensimmäisessä kovassa nousussa Eetu paineli kovaa vauhtia. Elinan kanssa otimme rauhallisemmin ja etenimme lähes yhtä matkaa noin 18 km viidenteen huoltoon, kuitenkin reipasta vauhtia. Hieman ennen tätä huoltotaktiikkani koeluontoisuus alkoi näkyä. Olin ahminut herkkusuklaata parilla ensimmäisellä huoltopisteellä ihan liikaa, ja vatsassa alkoi tuntua epämiellyttävälle. Lisäksi samaan aikaan jaloissa alkoi tuntua pieniä kramppeja, erityisesti lähentäjissä. Tajusin unohtaneeni suolahuollon täysin, ja menoa oli hidastettava. Elina sai mennä menojaan.

Paljakan kalliolla oli vaikeuksia pysyä tasapainossa kramppailevien lähettäjien kanssa, ja lisäksi vessahätä puski päälle ylenmääräisen syömisen vuoksi. Vuoden takaiset muistot hoipertelusta Paljakalla palasivat mieleen. Päätin sinnitellä kierroksen täyteen, ja käydä vessassa kisakeskuksessa. Vatsassa oli kuitenkin vain ilmaa, ja jatkoin lyhyellä huollolla toiselle kierrokselle.

Kisaan asetin kaksi tavoitetta: selvittää ensimmäisen kierroksen alle kolmeen ja puoleen tuntiin, jotta selviän matkaan ennen toista lähtöryhmää, sekä selviytyä koko matkasta melko kunnianhimoisesti alle 7 tuntiin. Ensimmäisen kierroksen lopun hankaluuksista huolimatta puolivälin aika oli 3:10, eli melkein minuutin kovempaa kuin alkuperäinen tavoite. Tämä tuntuikin sitten kunnolla kierroksen alun pitkässä nousussa, eikä vatsakaan ollut vielä ihan rauhoittunut. Seuraavassa alamäessä krampit palasivat jälleen, ja päätin lisätä suolan kulutusta. Tässä vaiheessa toinen lähtöryhmä oli päässyt matkaan, ja pitkässä laskussa Himoksen koillisnurkalla väkeä alkoi tulla ryminällä ohi. Annoin suosiolla tietä, moikkailin ja tsemppasin tuttuja ja tuntemattomia. Muutamia kuviakin ehdin ottaa ja ihailla maisemia, kun oma meno ja koko juoksu tuntui lähinnä maailman turhimmalta hommalta. Pee- ja vee-sanoja sinkoili, kun krampit eivät vieläkään hellittäneet. Vatsa tosin oli jo parempi. Nelivetonousussa piti istahtaa hetkeksi kivelle ja nostaa jalat irti maasta. Kiitos kaikille tsempeistä (Ilkka, Susanna, Reetta, Hanna, Mika, Sanna, Leena ja Annamari muutamia teistä mainitakseni), en ihan ollut oma itseni noissa kohtaamisissa 😎 Vihreät miehet pusikossa nappasivat tällä välillä ensiluokkaisia kuvia 👍🏻

Kuva: Niklas Suominen.


38 km huollon jälkeen juoksin hetken Annamarin kanssa, kunnes krampit pakottivat jälleen hölläämään ja tankkaamaan suolaa. Vähän matkaa käveltyäni aloin kuitenkin juosta pidempiä pätkiä, kun suolatasapaino palautui ja vatsakin oli jälleen stabiili. Rennolla, mutta jo painavalla askeleella jolkotin kohti kisakeskuksen huoltoa. Homma alkoi jälleen vaikuttaa hyvältä. Sama meno jatkuikin koko loppumatkan. Paljakalla juoksu kulki jopa mallikkaasti, kun muistin syödä suolaa riittävästi. Saavutin Annamarin kavereineen ennen viimeistä huoltoa, ja sillä porukalla jatkoimme maaliin saakka toisiamme tsempaten.

Maalissa! Kuva: Tero Pelkonen.

Loppuaikani oli 7:13, mikä oli tunnin parempi kuin vuosi sitten. Ihan en toiseen tavoitteeseeni päässyt, mutta se ei maalissa haitannut tippaakaan. Olin käynyt pohjalla ja onnistunut nousemaan sieltä ultratyyliin, mikä oli itsessään kokemuksena huikea! Tunnin parannus lämmittää todella paljon, on tässä vuoden aikana jotain selvästi tapahtunut 😉

Jälkipuinti

Omasta puolestani kisa sujui kokonaisuutena hyvin. Oppia tuli taas, jatkossa on oltava tarkempana suolan riittävyyden kanssa, ja alkuvauhtikin oli liian kova. Tosin kova alkuvauhti oli tässä puoli asiaa, sillä halusin päästä juoksemaan toisen lähtöryhmän tuttujen kanssa. Näihin kisoihin voi keksiä monenlaisia tavoitteita, ja sosiaaliset tavoitteet olivat lauantaina puoli asiaa.

Maaliin päästyäni kuitenkin kuulin oman sarjani kärkitaistelun omituisista käänteistä. Asiaa seuranneet tietävät tapahtumien kulun, enkä sitä tässä enää ala kertaamaan. Toivon kuitenkin, että kisaorganisaatio ottaa tapahtumista vakavasti opikseen. Hienossa buumissa olevaan tapahtumaan osallistuvat ansaitsevat tulevaisuudessa yhä paremman ja reilumman tapahtuman. Olen sitä mieltä, että Himos Trail ansaitsee olla maamme kärkitapahtumia polkujuoksussa. Se vaatii tahtoa ja asioiden tietoista viemistä eteenpäin. Tsemppiä kisaorganisaatiolle tulevien tapahtumien suunnitteluun!

Tulevaisuus tulee eteen nopeammin kuin arvelin vielä viikko sitten. Voitin Piposilmillä -blogistin insta-arvonnassa osallistumisoikeuden Nuuksio Classic Trail Maratonille 7.9., ja sinne olen menossa, mikäli palautumisessa ei tapahdu yllättävää takapakkia.

Kiitokset

Edelleen kotiväelle, työkavereille ja juoksukavereille kiitokset tuesta. Eetulle kiitos kyydistä ja ultratykki-Elinalle matkaseurasta, ja onnittelut hienoista juoksuista! Kiitos työnantajalleni Gradialle sponsoroinnista. Kiitos kisaorganisaatiolle ja huoltopisteiden väelle, ja kaikille maastossa kisaamassa ja kannustamassa olleille. Oli oikein miellyttävä tapa viettää synttäreitä. Nähdään taas poluilla!


Ville


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

NUTS Karhunkierros 83 km 2021

Heippa taas melkein kahden vuoden jälkeen! Pitkästä aikaa on taas raportoitavaa polkujuoksukarkeloista. Kuusamon Rukalla päästiin vastoin ka...