Syyskuun aikana olen panostanut pitkälti lepoon ennen kisaa, ja tämä on tuonut tarvittavaa vetreyttä jalkoihin. Viikko ennen kisaa juoksin omaa vauhtia noin 9 km, ja siihen päälle 5 km hitaammin poluilla. Olo oli fantastinen, ja viimeistelyharjoitus onnistunut.
Kisaviikko meni haeskellessa rentoa fiilistä. Harjoituksina olivat ainoastaan lenkit, jotka liittyivät fillarin huoltoreissuihin (2+2 km). Työmatkapyöräilyä tulee viikossa 55 km, joten sekin riittää hyvän vireen ylläpitoon. Pyrin syömään tavallista tukevammin, ehkä liikaakin, ja perjantaina kaikenlainen syöminen alkoi jo vähän tökkiä. Testasin myös kisassa tarjottavaa urheilujuomaa, eikä siitä tullut mitään kummallisia tuntemuksia. En ollut vuosiin käyttänyt urheilujuomia, joten se saattaa olla yksi tekijä sopassa, joka teki kisasta haasteellisen.
Kisapäivänä kävin perheen kanssa lyhyellä metsäkävelyllä ja samalla testailin jalkojen vetreyttä. Tunne oli mahtava; ei minkäänlaisia kolotuksia, ja matkaan olisi voinut ampiaista vaikka heti. Startti olisi kuitenkin vasta klo 15.15. Aamupalaksi söin puuroa ja leipää, ja lounaaksi cannelloneja höysteineen. Jälkkäriksi vielä pieni jätskiannos. Näillä mennään.
Olin hakenut numerolapun edellisenä iltana, joten kisapaikalle Paviljonkiin saavuttuani sain keskittyä oleelliseen. Kamat päälle rennon vieruskavereille jutustelun lomassa, ja muutamia hörppyjä juomaa. Kun kaivoin sandaalini repusta, alkoi monilla tuijottelu, mutta kukaan ei kuitenkaan kysellyt tässä vaiheessa mitään. Sandaalit kireälle, hyvältä tuntui, kamppeet numerotarran mukana parkkiin, ja aulaan odottelemaan. Rentoa jalkojen verryttelyä kavereiden kanssa, ja bongasinpa myös aiemmin tuntemattoman FiveFingersien käyttäjän!
Sää oli lauantaina pilvinen, joten valitsin vaatteeksi pitkät trikoot ja pitkähihaisen lämpöpaidan. Kun astelin ulos Paviljongista, ulkona paistoikin aurinko. Mitähän tästä tulisi, olinko pukenut liikaa päälle? Lähtöalueella oli kuitenkin viileää, joten huoleni osoittautui turhaksi. Ohjattu alkulämmittely ja hakeutuminen 1:45 jänisten kylkeen, sitten matkaan. Lähtöalueella aloin saada odotettua ystävällismielistä palautetta jalkinevalinnastani. Kaikki vaikutti hyvältä, janon tunne alkoi kuitenkin vaivata.
Alkumatka sujui rattoisasti jänisten kanssa jutustellessa. Molemmat olivat kokeneita polkujuoksijoita, ja ainakin Vaarojen maratonin suunnitelmista pääsin jyvälle. Tsemppiä sinne! Alkuruuhka oli melkoinen, sillä Rantaraitin ura on vain kävelytie. Ylistön silta ylitetty, ja ensimmäinen huoltopiste häämötti edessä noin 3,5 km kohdalla.
En tiedä mikä meni vikaan, kun intouduin janoisena hörppäsemään noin kaksi desilitraa nesteitä kerralla. Toinen kuppi vettä ja toinen urheilujuomaa. Noin viiden kilometrin kohdalla alkoi vatsassa myllertää, ilmeisesti tämän liian suuren nestemäärän vuoksi. Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi, ja päättelin vatsassa olevan vain ilmaa, joka halusi päästä ulos. Halssilan kohdalla vatsa alkoi jälleen vaivata, ja suunnittelin pysähtyväni vessaan puolimatkan kohdalla lähtöalueella. Huolellisempi tutustuminen reittiohjeeseen olisi kuitenkin riittänyt päätelmään, että ne vessat Paviljongilla olivat maaliin päässeille, eivätkä matkaa jatkaville. Vain pieni hörppy nestettä puolimatkassa, ja sen jälkeen toisen kierroksen alkuun kuumeinen pohdinta sopivan puskapaikan löytämiseksi. En kuitenkaan selviäisi Viherlandialle, jossa tiesin seuraavien vessojen olevan.
11 km kohdalla oli jo pakko päästä tyhjentämään. Sopiva paikka löytyi Vaasankadulle johtavien ramppien alta. Tyhjennys helpotti oloa, ja matka saattoi jatkua. Toisella kierroksella meno oli sujuvaa. Koko matkan aikana itse juoksun kanssa ei ollutkaan mitään ongelmia. Askellus toimi ja jalkapohjat kestivät hienosti. Vauhtini oli kykyihin ja tavoitteeseen nähden sopiva, ja kykenin vaivattomasti keskustelemaan muiden kanssa. Viimeisen huoltopisteen kohdalla 17 km paikkeilla vatsavaiva ei ollut palannut, ja totesin vierelläni juosseelle toiselle parrakkaalle herralle, että nyt mennään kevyesti alle 1:50 loppuajan. Halssilan pätkällä oli vielä reservejä kiriin, ja vauhti olikin noin 4.40 min/km. Kaikki näytti hyvältä.
Kilometri ennen maalia vatsassa kuitenkin mouraisi jälkeen, ja suunta oli selvä. Puskassa oli jälleen käytävä. Ei tässä vaiheessa enää, mietin. Tuntemus oli kuitenkin sellainen, etten selviäisi maaliin pidätellen, en edes kävellen. No, olihan tästä jo kokemusta, eli ei muuta kun tavara ulos ja matkaan. Paukkuja riitti loppukiriin, ja ylitin maaliviivan loppuajassa 1:49:04. Jes!
Tavoite oli saavutettu, mutta ongelmat tulivat täysin odottamattomalta osastolta. Tässä tuli ihan rookie-fiilis, edes juoda en osannut. Jännityksellä ja mediahuomiolla oli varmasti osansa vatsaongelmiin, mutta todennäköisimpänä syynä pidän juomapuolta. Kehitettävää siis riittää tulevia pitkiä reissuja varten.
Kisan aikainen vatsaongelma jatkui, kun nestettä ei ollut imeytynyt kunnolla. Rasvapolton päätyttyä iski tajuton kohmelo energia- ja nestevajeen vuoksi. Tila meni kuitenkin reilussa tunnissa ohi, ja vatsan toiminta palautui normaaliksi. Illan kruunasi sauna ja voitto-olut.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen omaan suoritukseeni ja itse tapahtumaan. Kiitos järjestäjille ja tukihenkilöille. Yleisön kannustus on yksi asia, mitä tällaisista tapahtumista haen. Mieli vetänee pian taas lappujuoksulle. Kymmenen vuoden taukoa tuskin tulee.
Syksyn suuntaus on poluille. Jyväskylässä vaikuttaa aktiivinen polkujuoksuyhteisö, jonka mukaan on ehdottomasti päästävä kokeilemaan. Tähän kisaan päättynyt tavoitteellinen kausi jatkuu rennommissa merkeissä.
Ville
